Hei!
Olen Tanja, MajakkaMetodin luoja, sertifioitu ThetaHealer ja kvanttihypnoosiohjaaja.
Näiden lisäksi olen ihan tavallinen Tanja.
Rakennustyömailla uupunut äiti Pirkkalasta.
Uupumus johdatti minut lopulta työhön, jota nyt teen. Matka ei ollut helppo tai nopea, mutta sitäkin tärkeämpi. Tämä matka ohjasi minut ihan tavallisten ihmisten energiahoitajaksi.
Uupumuksen keskellä Theta Healing ja kvanttihypnoosi yhdessä terapian kanssa olivat valo pimeydessä. Haluan olla tuo sama valo myös sinulle – valo, joka ohjaa eksyneet kotiin, takaisin oman valonsa äärelle.
Haluan tarjota sinulle turvallisen tilan löytää sisäinen valosi ja auttaa sinua kohti omannäköisempää elämääsi.
Kanssani et saa vain hoitoa, vaan myös konkreettista apua elämäsi solmukohtiin.
Olitpa sitten tutkimusmatkalla, hakemassa pientä nostetta tai elämää mullistavaa muutosta, saat aina kaiken osaamiseni ja ratkaisukeskeisen ajattelumallini käyttöösi, lähtötilanteesta riippumatta.
Sinulla ei tarvitse olla mikään huonosti voidaksesi tulla hoitoon.
Värikkään ja traumaattisen elämäni ansiosta samaistumispintaa löytyy monenlaisesta aiheesta.
Hoitajana minua usein kuvaillaan helposti lähestyttävänä ja turvallisena. Itse ajattelen olevani lempeä ja rehellinen. Kohtaan jokaisen asiakkaani empaattisesti ja ennakkoluulottomasti.
Ruskaretket ovat yksi vuoden tärkeimmistä asioista, joulun ja juhannuksen lisäksi. Makkarat ja kaakaot viilenevissä päivissä, kun luonto antaa parastaan väriloistollaan. Ihana tapa viettää syyspäivää perheen kesken. Kokoonpano vaihtelee, mutta ruskaretki pysyy. Yöpymään metsään en kuitenkaan suostu lähtemään, ja minulla on pelonsekainen suhde hirvikärpäsiin.
Perheeseeni kuuluu oma poika, puoliso ja kaksi hänen lastaan – sekä joukko kanoja ja vielä suurempi joukko mehiläisiä.
Omavaraisuuden harrastelu on lähellä sydäntäni. Minulta löytyy kasvihuone ja kasvimaat. Tykkään laittaa sormet multaan ja kasvatella omaa ruokaani itse. Olen aina tykännyt. Kausittain leivon perheelle leipää harva se päivä. Syksyisin tuppaa iskemään neuloosi, silloin putoaa puikoilta villasukat jos toisetkin.
Tämä eläinten ja luonnon keskellä touhuaminen on minulle paras mahdollinen tapa maadoittua. Kun työssäni liikun korkeammissa energioissa, kanat, mehiläiset ja luonto pitävät jalkani tukevasti kiinni Äiti Maassa.
Kanaharrastus lähti hyvin nopeasti niin sanotusti lapasesta. Ensin piti olla viisi kesäkanaa. ”Tehdään kuitenkin varooksi talviasuttava kanala”. Eikä sitten kanojen tulon jälkeen taidettu kertaakaan enää miettiä niistä luopumista.
Ensimmäisenä Kultarantaan saapuivat Herra Ståhlberg ja viisi ensimmäistä rouvaa. Tällä hetkellä kanoja on toistakymmentä, ja kukkoina häärivät Herra Ståhlberg sekä Blackie. Niin, ja on siinä muutama kalkkunakin. Hauskoja tyyppejä koko joukko.
Ylemmässä kanakuvassa vien kanoja tarhaan kauppareissun ajaksi. Tottelevat sujuvasti vihellystä ja kuivattuja matoja.
Mehiläisten kanssa ei kerkeä kovin tutuksi tulla. Ne kun vaihtavat väkensä aina syksyllä ja keväällä. Vain kuningatar pysyy. Sekin yleensä vain kaksi-kolme vuotta. Mehiläistarhaus sai alkunsa isältäni, joka on tarhannut jo useamman vuoden, ja onhan se kyllä mukavaa puuhaa.
Mehiläispesän tuoksu ja humina lievittävät stressiä ja rauhoittavat. Hunajan linkoamisen koen meditatiivisena tekemisenä. Saa uppoutua omiin ajatuksiin.
Ei se silti pelkkää ilottelua ole, ihan kovaa työtä myöskin.
Kuvassa olen juuri napannut ensimmäisen karkuparveni. Lapseni huusi pihalta, kun trampoliinin yli lensi valtava joukko mehiläisiä. Se oli ensimmäinen kertani, kun näin sellaisen omin silmin. En osaa kuvailla sitä paremmin kuin sanomalla: taivas oli mustanaan mehiläisiä. Ja se surina oli mieletön!